9.4.2021 Kukapa meistä olisi ikinä uskonut viime vuoden maaliskuussa, että vielä vuoden päästä ollaan eristyksissä, pelokkaina ja epävarmoina mitä tulevan pitää. Itse olin ainakin vielä toiveikkaana kesäkuussa suunnittelemassa road trippiä Skotlantiin. Nyt kun tunnelin päässä näkyy jo valonpilkahdus, uskaltaudun hieman reflektoimaan miten viime vuosi on ammatillisessa mielessä sujunut freelancer graafikon elämässä. Mikä muuttui ja loppuivatko työt kokonaan?
Freelancer graafikon työpäivä pandemian keskellä
Voin kuvitella, että itsenäiselle tekijälle tilanne ei ole niin radikaalilla tavalla erilainen kuin toimistotiloissa kahdeksan tuntia päivässä viettävälle työntekijälle. Olen jo aiemmin tehnyt osan työviikosta kotoa käsin ja käyttänyt aktiivisesti erilaisia tiimityöalustoja työnteossa. Ihmiskontaktit ovat silti karsiutuneet minimiin ja ikävä live-tapaamisiin on jo suuri. Isoin muutos viime vuodessa aiempaan työelämääni verrattuna on se, että jouduin luopumaan super kivasta työhuonepaikasta Kallion fleminginkadulla. Olin vasta syksyllä 2019 muuttanut näyttöni, paperinäytteeni ja kasat inspiraatioprinttituotteita työhuoneelle, kun jo kesäkuussa 2020 koko paikasta päätettiin hankkiutua eroon, sillä kukaan ei käytännössä pystynyt käymään siellä. Sovimme kuitenkin erotessamme, että “Suuri ja Mahtava” -porukka etsii uutta paikkaa kun pandemiasta päästään eroon.
Olen siis viettänyt viime vuoden lähinnä kotona ja päätös siitä, että työhuonepaikka on minulle freelancer graafikon työelämässä ehdoton, on kirkastunut johtotähdeksi työtaivaalleni. Ajatelkaa mitä haluatte, mutta let's face it: työnteko on antoisinta kahvitauoilla, lounailla, after workseilla ja muiden ihmisten kanssa rupatellessa ja päivitellessä kun työtehtävä on älytön. Kaikki tämä ihanuus on jäänyt puuttumaan vuoden aikana ja ottaisin sen jo takaisin mielellään. Välillä on toki rauhoittavaa jäädä kotiin töihin, mutta työnteon suola on mielestäni kiva porukka, jonka kanssa jakaa arkea.
Jokaisella pilven hattaralla on hopeareunuksensa
Mielestäni yleisesti työelämässä on tapahtunut oivallus: aina ei tarvitse olla läsnä ja työtehtävät voivat hoitua hyvin sijainnista riippumatta. Nykyään käytössä on niin monta toimivaa alustaa tiimityöskentelyyn, että niistäkin on varaa valita ja hommat hoituvat ongelmitta. Juuri ennen koronaa muutama yritys oli ottamassa kokeiluun neljän päivän työviikkoa. Tämä liittyy oleellisesti siihen, ettei työn tarvitse olla ainakaan viestinnän alan tekijöiden elämän keskipisteessä.
Rentoutunut stressitön tekijä hoitaa hommansa tutkitusti tehokkaammin kuin ylitöitä pakertava stressierkki. Ehkä korona auttaa viitoittamaan polkua tähän suuntaan. Etätyön lisääntyessä tulevaisuudessa ihmisten tarvitsee kuluttaa vähemmän aikaansa pendelöintiin, yritykset voivat säästää budjetissaan kun niiden ei tarvitse ylläpitää isoja toimistotiloja, ihmisten elämänlaatu kohenee ja luontokin kiittää kun päästöt vähentyvät.
Vaikka olenkin kaivannut ihmiskontakteja on mielestäni 100% hyvä kehitys, ettei kaikkien työtapaamisten tarvitse tapahtua livenä. Post pandem -maailmassa aion pyrkiä toimimaan niin, että aloitustapaaminen uuden asiakkaan kanssa tapahtuu kasvotusten, mutta loput tapaamiset voi hyvin hoitaa esimerkiksi Zoomissa tai Teamsissa.
Koska työt hiljenivät jonkin verran ja aikaa jäi enemmän, minulla oli aikaa toteuttaa pitkään suunnitteilla olevaa projektia, johon sain Grafia Ry:ltä apurahan. Yksi syy itselleni olla itsenäinen yrittäjä on juuri se, että haluan toteuttaa henkilökohtaisia projekteja, enkä ole varma olisiko tämän projektin aloittaminen onnistunut ilman koronaa. Aikaa on muutenkin jäänyt enemmän kun en ole matkustanut työhuoneelle päivittäin. Tosin koska tilanne on mikä on, ja kaikki kiva on kielletty, niin voin tunnustaa, että ylimääräinen aika työajan ulkopuolella ei ole kulunut itseni kehittämiseen ellei sarjojen striimausta voi laskea sellaiseksi.
Loppuivatko työt kokonaan?
Onnekseni vakituiset asiakkaani eivät ole niitä, joita korona on rankaissut pahiten. Olin myös saanut myytyä ennen pandemian alkua pari isohkoa projektia, jotka jatkuivat läpi viime kevään. Uusien projektien alkaminen kuitenkin väheni ja sähköpostien saapuminen loppui kuin seinään sulkutilan käynnistyessä. Turvaa talouteen toi töiden lisäksi Grafia ry:n myöntämä ylimääräinen apuraha, jonka turvin pystyin toteuttamaan ilmastopäästöjä käsitteleviä animoituja infografiikoita.
Syksyllä yhteydenotot lisääntyivät ja töitä oli taas ihan normaalisti. Tuntui jopa siltä, että osa yrityksistä päätti panostaa brändinsä kehittämiseen kun siihen oli koronan takia paremmin aikaa.
Katse tulevaisuuteen – post korona ajat?
Niin kuin alussa kirjoittelin, ensimmäinen peliliike sen jälkeen kun minä ja valtaosa muusta Suomesta on saanut rokotteen, on etsiä työhuonepaikka jostain keskustan tuntumasta. Odotan myös haikeana, mutta innolla kaikkia graafisen alan tapahtumia ja koulutuksia, joissa pääsee näkemään ihmisiä. Se on kuitenkin itsenäisesti työskentelevän freelancer graafikon viikkojen piristys. Kirkkaana muistossa on vielä juuri ennen sulkutilaa tapahtunut Grafia Ry:n Vuoden huiput -festivaali. Kun saan työhuonepaikan hankittua, aion jatkaa elämästä nauttimista herkullisten lounaiden parissa ystäviä ja kollegoita tavaten ja omien projektien tekemistä töiden ohella niin kuin ennenkin.